Kesä on täällä

Pihallamme kasvaa vaahtera. Melkein joka talvi se paleltuu jostain kohdasta, mutta jaksaa kituuttaa täällä kuitenkin. Kovin korkeaksi se ei ole kasvanut, vaikka on ollut pihassa yli 60 vuotta. Äitini on nuorena tyttönä tuonut taimen Helsingistä tullessaan, kun on ollut siellä kyläilemässä. Tällä puulla on merkitystä, ja kun taloamme rakennettiin, oli selvää, että se pyritään säilyttämään pihapiirissä. Siinä se taas puskee kasvustoa tälle kesälle, iloksemme.

Käyn regressio-ohjaajan koulutusta, ja olemme tehneet ahkerasti harjoituksia tässä viime viikot. Olen päässyt matkaamaan omiin entisiin elämiin, sekä ohjannut opiskelukavereita heidän omille matkoille. Kokemukset ovat olleet voimaannuttavia monella tavalla. Useammassa omassa matkassani on maaperä ollut punamultainen, ja olen siellä valuttanut sitä punaista multaa ja hiekkaa sormieni läpi. Se kertoo osaltaan jotain paikoista, joissa olen elellyt. Mutta se kertoo myös siitä, miten tärkeä Äiti Maa on minulle ollut ja on edelleen. Kiitos Äiti Maa, että yhteytemme on vakaa ja horjumaton.